Uudenmaan jääkäripataljoonan varhaisimmat perinteet ajoittuvat vuoteen 1921.
Huhtikuun 20. päivänä muutettiin vain noin vuotta aikaisemmin Karjalan Kannakselle
rajavartiotehtäviä varten perustetun Käkisalmen läänin Rykmentin II pataljoona nimeltään
II Polkupyöräpataljoonaksi. Samalla sen tehtävät muuttuivat luonnollisesti myös toisen
tyyppisiksi – sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviksi. Neljä kuukautta myöhemmin
pataljoonan nimeksi vahvistettiin Polkupyöräpataljoona 2.
PPP 2 upseereita
Toimintansa alkuvaiheessa uusi pataljoona käsitti esikunnan ja kolme polkupyöräkomppaniaa.
Myöhemmin olosuhteiden vakiintuessa kokoonpanoon lisättiin mm. soittokunta, aliupseerikoulu
ja konekiväärikomppania. Ensimmäiset alokkaansa pataljoona otti vastaan jo perustamispäivänään.
Soittokunta marssilla
Aluksi varsin laajalla alueella sijainneelle pataljoonalle saatiin ensimmäisen kesän kuluessa
vuokrattua majoitustilat Raivolan kylästä Terijoen lähistöltä. itse asiassa tämä Raivolan garnisoni
oli kuitenkin vain tsaarinajan kansainvälisestä kukoistuksesta autiuteen vaipunut huvilayhdyskunta,
ja ”kasarmit” olivat sen mukaiset – huviloita, autiotiloja ja tyhjiä koulurakennuksia.
Aina eduskuntaa myöten vetoamalla saatiin tilanne vähitellen paranemaan, ja syksyllä 1928 pataljoona
saattoikin muuttaa nelisenkymmentä kilometriä pohjoisemmas Valkjärvelle valmistuneisiin uusiin ja
tarkoituksenmukaisiin kasarmirakennuksiin.
Kasarmi Raivolassa
Eräs tärkeimmistä toimenpiteistä, mihin pataljoonan oli ryhdyttävä koulutuksen suhteen heti
ensimmäisinä päivinään, oli koulutusohjelman laatiminen yksiköille. Koska kyseessä oli aivan uudentyyppinen
joukko, ei aiempia kokemuksia juuri ollut, vaan suunnittelutyön ainoana perusteina olivat suojajoukkotehtävän
asettamat vaatimukset sekä 12 kuukauden palvelusaika. Tammikuussa 1922 sotaväen päällikkö sitten hyväksyikin
pataljoonassa laaditun varsin seikkaperäisen ohjelman kaikkien polkupyöräyksiköiden koulutuksen perustaksi.
Sotilaskoti Raivolassa
Paitsi keskeisenä ollutta koulutustyötä joutui pataljoonan komentaja Raivolassa kiinnittämään huomiota
myös muihin, mitä erilaisimpiin seikkoihin. Vähäisten polkupyörien säästämiseksi rajoitettiin niiden käyttöä vapaa-aikana.
Erityisesti varoitettiin ajamasta kylällä hurjasti ja pelottelemasta vanhuksia ja lapsia. Komennusmiesten
määrän rajoittamiseksi oli upseereilta kiellettävä sotilaspalvelijat.
Uudet ajanmukaiset olosuhteet Valkjärven kasarmialueella antoivat vihdoin mahdollisuuden tarkistaa pataljoonan
kokoonpanoa ja saattaa se tehtävien edellyttämälle tasolle. Uusia koulutusyksiköitä olivat Vistikomppania,
jonka erikoisuuksista mainittakoon viestikoirat ja viestikyyhkysosasto sekä Tykkikomppania, jossa annettiin
kranaatinheitin- ja panssarintorjuntakoulutusta.
Valkjärven kasarmialue
Viisitoista vuotta perustamisensa jälkeen Polkupyöräpataljoona 2:n oli luovuttava jo käsitteeksi muodostuneesta
nimestään, kun 16.5.1936 uudeksi nimeksi vahvistettiin Jääkäripataljoona 2.
Pataljoonan aloittaessa toimintansa toista vuosikymmentä oli sen koulutus jo vakiintunut asetettuja tehtäviä
vastaaville urille. Keskeisintä oli jo aiemminkin mainittu sotajoukkotehtävä, jonka mukaan rauhanajan
joukko-osastojen ensisijaisena tehtävänä kriisin sattuessa oli riittävän aikavoiton saavuttaminen kenttäarmeijan
keskittämistä varten.
Miehistökoulutuksen painopiste oli taistelukoulutuksessa, mihin uhrattiinkin suurin osa ajasta.
Erityistä huomiota kiinnitettiin liikkuvuuteen eli suksien ja polkupyörän käyttöön. Lukuisilla marssi- ja
taisteluharjoituksilla oli taistelukoulutuksen tavoitteiden ohella toinenkin tietoinen päämäärä.
Tavoitteeksi nimittäin asetettiin, että niin upseerit kuin aliupseeritkin tuntisivat Kannaksen ainakin
tärkeimpien toimintasuuntien osalta läpikohtaisin.
Komppania lähdössä polkupyörämarssille
Kaiken kaikkiaan voidaan Jääkäripataljoona 2:n koulutuksen todeta viimeisinä rauhan vuosina olleen
määrätietoista ja johdonmukaista työskentelyä pataljoonan saamiseksi yhtenäiseksi, kaikissa tilanteissa
käyttökelpoiseksi kokonaisuudeksi.